Ray Naylerin The Mountain in the Sea sijoittuu lähitulevaisuuden maailmaan, jossa teknologinen kehitys on tuonut mukanaan myös uudenlaista vastuuta – ja uusia kysymyksiä siitä, mikä on elämää ja mikä on ymmärrystä. Vietnamin rannikon tuntumassa, suljetulla saaristoalueella, tutkija Dr. Ha Nguyen saa tehtäväkseen tarkastella älykkäiden mustekalojen käyttäytymistä. Hän epäilee, että kyseessä ei ole pelkästään älykkyys, vaan mahdollisesti kokonainen kulttuuri. Ympäristö on kuitenkin tiukasti vartioitu, ja tutkimusta valvoo yksityinen teknologiayhtiö, jolla on omat tavoitteensa. Tämä asetelma luo jännitteen tieteellisen tutkimuksen, eettisten kysymysten ja taloudellisten intressien välille. Nayler rakentaa tunnelman, joka tihkuu hiljaista uhkaa ja odotusta – ikään kuin jokainen löytö voisi muuttaa ihmiskunnan tulevaisuuden.
Yksi romaanin keskeisistä teemoista on älykkyyden monimuotoisuus – ja erityisesti sen, kuinka ihmiset rajoittavat ymmärrystään omien viitekehystensä kautta. Mustekalat viestivät väreillä, liikkeillä ja kuvioilla, joita ihmiset eivät täysin kykene tulkitsemaan. Dr. Ha Nguyenin ja tekoälyn välille kehittyy ainutlaatuinen yhteistyösuhde, jossa kumpikin tuo toiseen näkökulmaa: ihmisyyden inhimillisen epävarmuuden ja koneellisen logiikan yhdistelmä tekee tutkimuksesta entistä moniulotteisemman. Nayler pakottaa lukijan kysymään, mitä todella tarkoittaa “kieli” – voiko sitä esiintyä ilman sanoja, ja mitä menetämme, kun odotamme toisen kommunikoivan meidän ehdoillamme? Kirjan hahmot eivät yritä hallita vaan ymmärtää, ja juuri se tekee siitä niin vaikuttavan.
The Mountain in the Sea ei ole vain ekofiktiivinen tutkimusmatka, vaan myös kuvaus tieteellisestä tutkimuksesta valvonnan aikakaudella. Saarella tehtävä tutkimus ei ole vapaa – se on sidottu yrityksen valvontaan, aikatauluihin ja tavoitteisiin, jotka eivät aina kohtaa totuuden etsinnän kanssa. Nayler esittää teknologian kaksijakoisena voimana: se voi mahdollistaa dialogin lajien välillä, mutta myös rajoittaa sitä, jos sen käyttäminen perustuu pelkoon tai vallanhaluun. Tekoäly, joka toimii tutkijan apuna, joutuu jatkuvasti arvioimaan omaa riippuvuuttaan omistajayhtiöstä ja omaa suhdettaan tietoon. Tämä monitahoinen asetelma tuo mukaan moraalisia kysymyksiä: missä kulkee raja tieteen ja omistamisen välillä? Onko totuus todella vapaa, vai ainoastaan hyödyke?
Lopulta Naylerin romaani ei käsittele vain mustekaloja tai älyä – se käsittelee kohtaamista. Mitä tapahtuu, kun ihminen kohtaa toisen, joka on yhtä älykäs, mutta täysin erilainen? The Mountain in the Sea rakentaa kertomuksen, jossa pelko, uteliaisuus ja toivo sekoittuvat herkästi. Dr. Ha Nguyen ei ole sankari perinteisessä mielessä, vaan tarkkailija ja oppija, joka kasvaa havaintojen kautta. Nayler ei sorru antamaan helppoja vastauksia, vaan tarjoaa runsaasti pohdittavaa siitä, millaisia kohtaamisia tulevaisuus voi tarjota – ja olemmeko me valmiita niihin. Romaani muistuttaa, että joskus suurimmat kysymykset eivät koske teknologiaa tai valtaa, vaan yksinkertaista kykyä kuunnella toista – myös silloin, kun tämä ei puhu lainkaan samalla kielellä.