James S.A. Corey, tunnettu The Expanse -sarjastaan, palaa tieteiskirjallisuuden kärkeen uuden galaktisen eepoksen myötä. The Mercy of Gods avaa The Captive’s War -trilogian, joka sijoittuu aikaan, jolloin ihmiskunta on menettänyt itsenäisyytensä ja joutunut ulkoavaruuden muukalaislajin palvelukseen. Nämä kehittyneet olennot eivät käytä kahleita tai aseita, vaan kontrolloivat ihmisiä biologisilla järjestelmillä, jotka rajoittavat heidän vapauttaan solutasolta lähtien. Kirjan alussa tavataan Kirin, sotilas ja entinen kouluttaja, joka kamppailee sisäisen kapinan ja oman itsensä hyväksymisen kanssa. Corey ei kuvaa pelkästään fyysistä vankeutta, vaan tutkii alistamisen muotoja, jotka tapahtuvat mielen, kielen ja yhteisön sisällä. Romaani käynnistyy jännittyneellä tunnelmalla, jossa vapautuksen mahdollisuus tuntuu mahdottomalta – mutta juuri siksi niin pakahduttavan tarpeelliselta.
Yksi teoksen vaikuttavimmista ulottuvuuksista on sen tapa käsitellä teknologiaa kaksiteräisenä miekkana. Valloittajien biotekniikka, jota ihmiset aluksi pitävät lahjana, paljastuukin hitaasti kontrollin välineeksi. Livesuit-puvut, jotka antavat käyttäjälleen yliluonnollisen kestävyyden ja nopeuden, eivät ole käyttäjän hallinnassa – ne valvovat, säätelevät ja rankaisevat. Kirin huomaa, että hänen oma kehonsa on yhtä paljon ase kuin vankila. Teknologian läsnäolo ei jää fyysisiin laitteisiin, vaan ulottuu kommunikointiin, ravintoon ja jopa uneen. Corey asettaa vastakkain kysymyksen siitä, kuinka paljon edistystä voidaan hyväksyä, jos se maksaa yksilön vapauden? Hän ei tarjoa helppoja vastauksia, mutta antaa lukijalle mahdollisuuden reflektoida nykymaailman valvontayhteiskuntien kehitystä tieteiskuvituksen kautta.
Keskellä toivottomuutta syntyy hiljainen liikehdintä, joka ei aluksi näy ulospäin. Kirin kohtaa ihmisiä, jotka eivät ole unohtaneet tarinoita vapaudesta – ja jotka kantavat muistoja siitä, miltä tuntuu olla vastuussa omasta kohtalostaan. Corey kirjoittaa vastarinnasta niin, ettei se synny suuresta retoriikasta tai vallankumouksesta, vaan pienistä teoista: katseista, kuiskauksista, kieltäytymisistä. Henkilöhahmojen välinen dynamiikka on syvällistä ja moniulotteista, ja vaikka maailma ympärillä on painostava, heidän inhimillisyytensä ei katoa. Romaani ei sorru sankarimyytteihin, vaan näyttää, miten todellinen kapina voi alkaa pelosta, surusta ja rakkaudesta – ei ainoastaan vihasta. Tämä tekee The Mercy of Gods -romaanista emotionaalisesti voimakkaan ja ajatuksellisesti kestävämmän kuin monet lajityypin edustajat.
Romaanin loppupuolella tarina laajenee yksittäisestä kokemuksesta kollektiiviseksi eepokseksi. Corey osoittaa, että kyse ei ole vain ihmisistä ja heidän vapautuksestaan – vaan koko galaktisen järjestyksen tulevaisuudesta. Mitä tapahtuu, jos orjuutettujen olentojen älykkyys ja tahto yhdistyvät? Voiko alistettu joukko rakentaa paremman yhteiskunnan kuin ne, jotka heitä sortivat? The Mercy of Gods ei anna yksiselitteistä vastausta, mutta sen sävy on rohkaiseva. Corey rakentaa toivon kipinän keskelle synkkyyttä, ja tekee sen tavalla, joka ei tunnu pakotetulta, vaan ansaitulta. Tämä on kirja, joka puhuu niin suurille laajoille kysymyksille kuin yksittäisen lukijan omalle vapauden kaipuulle. Se muistuttaa, että ihmisyys ei katoa painovoimattomuudessa – se voi kirkastua.