Lenin Devin Genesis käynnistyy dramaattisesti, kun Elias Moreau – maailmankuulu miljardööritutkija – murhataan Pariisin yössä juuri ennen paljastusta, jonka väitetään mullistavan kaiken, mitä tiedämme elämän alkuperästä. Murha ei ole sattuma vaan katalyytti, joka käynnistää tapahtumasarjan, jossa tieteellinen totuus ja ikivanhat uskomukset törmäävät toisiinsa. Moreaun tutkimus ei ollut pelkkää biologiaa – se linkittyi antiikin myytteihin ja uskonnollisiin teksteihin tavalla, joka alkoi uhata vaikutusvaltaisia piirejä. Kirjan aloitus upottaa lukijan Pariisin hämärille kujille, maanalaisiin arkistoihin ja suljettuihin piireihin, jotka vartioivat omaa käsitystään totuudesta. Devin maalaa maailman, jossa totuus ei ole vapaa vaan kauppatavara – tai ase. Se, kuka sen hallitsee, voi muuttaa tulevaisuuden suunnan.
Tutkimusta jatkamaan ryhtyvät kaksi hyvin erilaista hahmoa: symboliikan asiantuntija Adrien Vasseur ja Louvre-museon kuraattori Celeste Durand. Heidän välillään ei ole aluksi luottamusta, mutta pakon sanelemana he yhdistävät osaamisensa. Adrien tulkitsee merkityksiä muinaisissa teksteissä ja artefakteissa, kun taas Celeste ymmärtää, miten institutionaalinen valta suojelee tai kätkee tietoa. Yhdessä he avaavat kerroksia, joissa genetiikka, historia ja teologia kietoutuvat yhdeksi arvoitukseksi – “Orpheuksen perintöksi” kutsutuksi tiedoksi, joka voisi muuttaa koko ihmiskunnan suhteen itseensä. Devin kuvaa tätä koodinvälityksen ja kulttuurillisen muistamisen yhdistelmää yksityiskohtaisesti ja kiehtovasti. Lukija saa seurata, kuinka kieli, merkitykset ja historia eivät ole koskaan vain menneisyyden jäämiä, vaan aktiivisia elementtejä tulevaisuuden muokkaamisessa.
Genesis ei ole vain trilleri – se on teos, joka tutkii uskonnon ja tieteen välistä vuoropuhelua tilanteessa, jossa kumpikin joutuu tinkimään varmuuksistaan. Celeste edustaa akateemista maailmaa, joka nojaa näyttöön ja avoimuuteen, kun taas Adrien kantaa mukanaan henkilökohtaista menneisyyttä, joka on täynnä hengellisyyden kipupisteitä. Devin ei esitä kumpaakaan puolta yksiselitteisesti oikeana, vaan rakentaa jännitteen, jossa kumpikin joutuu tarkastelemaan omaa vakaumustaan kriittisesti. Tutkimusmatka ei ole vain ulkoinen – se on syvästi sisäinen, psykologinen ja jopa hengellinen. Kirja kysyy: mitä tapahtuu, kun löytö uhkaa sekä kirkon että tieteen perustuksia? Voiko olla olemassa totuus, joka ei sovi kumpaankaan narratiiviin? Ja ennen kaikkea – kuka päättää, mikä on tietoa ja mikä harhaoppia?
Romaanin huipennuksessa Adrien ja Celeste joutuvat tekemään ratkaisuja, jotka eivät ainoastaan vaikuta heidän omaan elämäänsä, vaan siihen, pääseekö totuus koskaan päivänvaloon. Kyse ei ole enää vain akateemisesta löydöstä, vaan koko ihmiskunnan käsityksestä itsestään. Devin ei tarjoa lukijalle helppoa päätöstä – vaan eettisesti vaikean, monitulkintaisen lopun, joka jättää tilaa pohdinnalle. Lukija joutuu kysymään, olisiko hän itse valinnut samoin. Genesis osoittaa, että totuus ei ole koskaan yksinkertainen eikä vaaraton – ja että se voi vaatia uhrauksia, jotka muuttavat pysyvästi sen, keitä me olemme. Tämä on romaani, joka yhdistää älyn, tunteen ja jännityksen poikkeuksellisella tavalla – teos, joka ei ainoastaan kerro tarinaa, vaan jättää jäljen lukijansa ajatteluun.